Suomen kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden maankäyttö ja uhkatekijät ovat varsin huonosti tunnettuja. Yleisimmät maankäyttömuodot ovat matkailu ja ulkoilu ja näitä tavataan merkittävissä määrin 34 alueella. Samalla nämä ovat aiheuttamansa häiriön takia tärkeitä uhkatekijöitä. Muuttolintujen levähdysalueilla ei yleensä ole mitään rajoituksia kalastukselle tai veneilylle. Veneilyn aiheuttama häiriö on erityinen uhka saaristoalueille. Osaa saariston ja järvien tärkeistä lintualueista uhkaa kesämökkien lisääntyvä rakentaminen.

Metsästys on tavallinen maankäyttömuoto, jota tavataan kolmasosassa kaikista kohteista. Se on myös tärkeä häiriötekijä linnustolle ja yksittäisistä uhkatekijöistä tavallisin. Jotkin harvalukuisista lajeista kuten metsähanhi Anser fabalis ja pilkkasiipi Melanitta fusca ovat kovan metsästyspaineen alaisena.

Metsätalouden vaikutus on erittäin suuri suojelualueiden ulkopuolella. Erämaa-alueiden määrä on suuresti vähentynyt viime vuosikymmeninä. Tämä näkyy monien vanhojen metsien lajien vähentymisenä. Onneksi tärkeimmät Suomen kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden metsäkohteista ovat metsätalouden ulkopuolella. Monilla alueilla metsätalouden vaikutus on kuitenkin tärkeä uhkatekijä.

Kosteikkojen tärkeä uhkatekijä on liiallinen rehevöityminen ja umpeenkasvu. Maatalousympäristön muutokset näkyvät myös tärkeissä lintualueissa. Laidunnus on vähentynyt ja rantaniityt kasvavat umpeen ja pensoittuvat. Tämä uhkaa avointa ympäristöä vaativia lajeja kuten suosirrin eteläistä rotua Calidris alpina schinzii.

Jatkossa tärkeiden lintualueiden maankäyttö ja uhkatekijät vaativat perusteellisempaa kartoitusta. Jokaiselle kohteelle on tarkoitus laatia hoitosuunnitelma. Osa kohteista vaatii aktiivisia hoitotoimenpiteitä kuten niittyjen raivausta.

Suomen kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden maankäyttö. Kuva BirdLife International.