Suomi kuuluu suurimmaksi osaksi boreaaliseen vyöhykkeeseen ja vain Lapissa on pieni kaistale subarktista vyöhykettä. Havumetsät, suot ja järvet ovat Suomen luonnon erityispiirteitä ja näkyy myös linnustossa ja tärkeissä lintualueissa.

Yhteensä 97:sta Suomen kansainvälisesti tärkeästä lintualueesta 57 (59%) sisältää metsiä. Suurin osa metsistä on mänty- tai kuusivaltaisia havumetsiä. Etelä-Suomessa alle prosentti metsistä on luonnontilaisia ja metsät ovat kovin pirstoutuneita. Suurin osa maamme luonnontilaisista metsistä onkin Pohjois-Suomessa. Tästä johtuu, että suurin osa metsälajien kuten metson, lapinpöllön Strix nebulosa, pohjantikan, kuukkelin, lapintiaisen Parus cinctus ja isokäpylinnun Loxia pytyopsittacus tärkeistä lintualueista on nimenomaan Pohjois-Suomessa.

Tärkeistä lintualueista 74 (77%) on erilaisia kosteikoita. Näistä suuri osa on erilaisia suoalueita. Etelän suot ovat tavallisesti keidassoita ja vastaavasti pohjoisessa aapasoita. Alueilla Lätäsenon-Jietajoen suot (1), Pöyrisvuoma (15) ja Sammutinjänkä-Vaijoenjänkä (16) esiintyy myös palsasoita. Linnuston kannalta aukeat aapasuot ovat tärkeimpiä. Näiden pesimälajistoon kuuluu lajeja kuten joutsen Cygnus cygnus, jouhisorsa Anas acuta, muuttohaukka Falco peregrinus, kurki Grus grus, pikkukuovi Numenius phaeopus, jänkäsirriäinen Limicola falcinellus, mustaviklo Tringa erythropus sekä liro Tringa glareola. Näitä lajeja esiintyy esimerkiksi alueilla Lätäsenon-Jietajoen suot (1), Lämsänaapa-Sakkala-aapa (14), Sammutinjänkä-Vaijoenjänkä (16), Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat (21) ja Litokaira (37).

Etelä-Suomen suuret karut järvet ovat tärkeitä pesimäalueita kuikalle Gavia arctica, sääkselle Pandion haliaetus sekä selkälokille Larus fuscus fuscus. Tätä elinympäristöä edustavat alueet Kitka (36), Outokummun-Kaavin seudun oligotrofiset järvet (53), Pihlajavesi (63) ja Kukkiajärvi (67).

Suomen merenrannikot ovat matalia ja rikkonaisia. Rannikkoa ympäröi lukemattomien saarten ja karien vyöhyke. Siellä täällä on jokien reheviä suistoja. Länsirannikolla on monia alueita, jotka ovat tärkeitä vesilintujen pesimä- ja levähdysalueita. Tällaisia elinympäristöjä edustavat tärkeiden lintualueiden joukossa esimerkiksi: Oulun seudun kerääntymisalue (28), Lapväärtin kosteikot (47) sekä Porin lintuvedet ja rannikko (83). Rannikolla on myös tärkeitä pesimäalueita merikotkalle, kalalokille, selkälokille, räyskälle Sterna caspia ja riskilälle Cepphus grylle.

Suomen kansainvälisesti tärkeät lintualueet sisältävät varsin vähän viljelysmaita tai niittyjä. Nämä habitaatit ovat kuitenkin erityisen tärkeitä levähdyspaikkoja monille muuttolinnuille kuten kiljuhanhi Anser erythropus, metsähanhi Anser fabalis, kurki, kapustarinta Pluvialis apricaria ja mustaviklo. Ne ovat myös tärkeitä pesimäympäristöjä ruisrääkälle, suopöllölle Asio flammeus ja peltosirkulle Emberiza hortulana.

Suomen kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden elinympäristöt. Kuva BirdLife International.