BirdLife Suomi Linturetkellä. Kuva: Lauri Hänninen.  
Järjestö
Liity tai tue
Tapahtumat
Tiedotteet
Lintuhavainnot
Linnut ja harrastus
Suojelu ja tutkimus
Julkaisut ja tuotteet

Lintuvaruste-kauppa
BirdLife International

på svenska
in English

BirdLife Suomi ry
Annankatu 29 A 16
00100 Helsinki
puh. (ark. klo 10–15)
(09) 4135 3300
fax (09) 4135 3322
toimisto@birdlife.fi
Henkilöstö
Osoitteenmuutos

 
Lintuharrastuksen alkeet - Vuodenkierto lintujen seurassa
Lintuja voi harrastaa koko vuoden
Linturetki voi olla lyhyt tai pitkä, ulottua kotipihalle tai Siperiaan. Linnut eivät ole sidottuja paikkaan tai aikaan, niitä voi katsella milloin tai missä vain. Vuodenkierto tuo vaihtelua pihapiiriinkin. Talvella tilhet, kesällä satakieli. Retket kaukaisemmille tienoille antavat uusia kokemuksia. Seuraavassa on hieman osviittaa siitä mitä vuoden eri aikoina voi tehdä. Koska Suomi on pitkä maa, voivat ajankohdat vähän heittää; muuttolintujen kiiriessä helmikuussa etelärannikolla, peittää pohjoisinta Lappia vielä metrinen hanki.

Lintutilanne Suomessa -palstalta voit seurata, mitä linturintamalla eri puolella Suomea juuri nyt tapahtuu. BirdLife Suomen Tiira -jäsenlehdestä ja Tapahtumakalenterista näet ajankohtaiset menot.

Talvi
Talvella lintuja on vähän, mutta toisaalta se vähä on sitäkin piristävämpää seurattavaa. Lapin kaamoksessa voi yhden ainoan lapintiaisen löytyminen tuntua valtavan hienolta. Asiat ovat suhteellisia! Ja jokaisella talvella on omat erikoispiirteensäkin. Tilhet ja räkättirastaat vitkuttelevat suurissa parvissa pitkälle tammikuuhun, jos vain pihlajanmarjoja on kylliksi ja tuhansien lintujen parvia voi nähdä keskellä kaupunkia. Toisina vuosina puolestaan urpiaisia tai vihervarpusia jää pilvin pimein mutustelemaan koivun ja lepän siemeniä. Joinakin talvina lapinpöllöt hämmästyttävät etelä- ja keski-suomalaisia lintuharrastajia.

Talven ja syksyn raja on varsin häilyvä Etelä-Suomessa. Mikäli lunta ei tule ja meri pysyy auki, talvi onkin vain pidennettyä marraskuuta. Leutoina talvina lukuisat vesilinnut jäävät talvehtimaan rannikoillemme. Samoin lintulaudoilta voi löytyä punarintoja, mustapääkerttuja ja rautiaisia. Jos on riittävästi pikkunisäkkäitä, saattaa mm. hiiri-, tuuli- ja sinisuohaukkoja jäädä yrittämään selviytymistä talven yli. Vuodenvaihteen tienoo onkin mielenkiintoista aikaa retkeillä saaristossa ja varsinkin Ahvenanmaalla.

Lintulaudoilla käy melkoinen vilske. Tavallisempien tiaisten, punatulkkujen ja keltasirkkujen lisäksi laudalla voi vierailla tikkoja tai vaikkapa varpuspöllö. Eräänä talvena laudalle saattaa jäädä järripeippo tai mustapääkerttu talvehtimaan. Tai pähkinänakkeli syksyisen vaelluksen jäljiltä. Lintulaudalla lintuja voi seurata läheltä kaikessa rauhassa. Eri lajien luonne alkaa paljastua. Aika tarkka hierarkia ja nokkimajärjestys! Laudan pidosta enemmän "Lintujen talvilinturuokinta" -kappaleessa.

Koskikara on pirtsakka ilmestys talvisen virran äärellä. Leudommilla keleillä se viihtyy pienenkin puron virtapaikoissa, mutta kun pakkanen kiristyy ja latvavedet jäätyvät karoja saattaa kerääntyä jopa kymmeniä isompien virtojen suliin. Etelä- ja Keski-Suomeen karat saapuvat talven viettoon lähinnä Pohjois-Ruotsista ja -Norjasta. Koskikararetkellä kierretään virtapaikkoja ja nähdään karoja. Sulat virrat ovat kauniita ja karojen lisäksi niillä voi hyvällä onnella nähdä myös joutsenia, koskeloita tai muita vesilintuja.

Paitsi ruokintalaudat ja sulapaikat, voivat myös kaatopaikat ja teollisuusalueiden rikkaruohokentät tarjota runsaasti nähtävää talvisaikaan. Urpiainen, tundraurpiainen, hemppo, vuorihemppo ja tunturikiuru ovat tällaisten urbaanipaikkojen vieraita - variksista puhumattakaan. Joskus kaatopaikoille jää kottaraisia ja peippoja. Viljasiilot ja muut vastaavat tarjoavat myös apetta linnuille. Tavallisten pulujen joukkoon on voinut liittyä sepelkyyhky.

Tilhet ja rastaat viihtyvät puolestaan kaupunkien puistikoissa putsaamassa pihlajia ja muita puita marjoista. Kun marjat on syöty ne jatkavat matkaansa. Satamat vetävät puoleensa lokkeja. Tavallisempien harmaa- ja kalalokkien joukosta voi löytyä meri-, iso- ja naurulokkeja - jos jaksaa katsoa lokit tarkkaan läpi. Usein joulu-tammikuussa etelärannikon satamiin pölähtää sadoittain, jopa tuhansittain kalalokkeja. Ne tulevat mahdollisesti Vienanmereltä kylmänpurkauksen ajamina. Joukossa on yleensä muutama isolokkikin.

Luonnontieteellinen keskusmuseo järjestää vuosittain talvilintulaskentoja. Laskennassa kierretään tietty vakioreitti (4 - 10 km) hissukseen läpi ja lasketaan havaitut linnut. Laskentoja on vanhimmilla reiteillä suoritettu jo vuosikymmenet ja aineistosta näkee, kuinka talvilinnustomme on muuttunut. Laskenta on vuodenvaihteessa, lisäksi suoritetaan joillakin reiteillä ns. syyslaskenta marraskuun lopulla ja vielä maaliskussa tarkistuslaskenta.

Laskentoja voi tehdä itsekin. Ja jos koluaa reittinsä vaikkapa joka toinen viikko, pysyy hyvin kärryillä siitä, miten linnut hupenevat talven mittaan. Ja kun on vähän harjoitellut, niin mikäpä estää tiedustelemasta omaa "virallistakin" reittiä.

Kevät
Kevät alkaa pöllöretkillä - etelässä jo helmi-maaliskuussa, pohjoisessa myöhemmin. Pöllöjä kuulee parhaiten rauhallisilla seuduilla, joilla liikenne ei kuuntelua häiritse. Vaihteleva, peltojen rikkoma tienoo on otollisinta pöllöilyseutua. Kevään ensimmäisiä aurinkoisia päiviä, jolloin mittari kipuaa jo selvästi plussan puolelle, seuraa usein hyvä pöllöyö - tosin pöllöt voivat olla varsin oikukkaitakin sään suhteen. Lisäksi myyrien runsaus vaikuttaa soidintavien pöllöjen aktiivisuuteen ja määrään. Pöllöretken voi tehdä autolla (välillä tietenkin pysähdellen kuuntelemaan), pyörällä, hiihtäen tai kävellen. Autolla hallitsee laajemman alueen, mutta satunnaisesti huutavat pöllöt jäävät herkästi kuulematta. Parinkymmenen kilometrin marssi raikkaassa yössä on mieleen painuva kokemus! Siinä ehtii rupatellakin jo yhtä jos toista synnyistä syvistä.

Pöllöjen ääniä voi harjoitella etukäteen levyltä. Pöllöt vastaavat herkästi niille nauhalta soitettuun huhuiluun, mutta pöllöjen huudattaminen kasettinauhurilla ei ole suotavaa, sillä usein on käynyt niinkin, että pöllöretkiporukat ovat vahingossa huudattaneet toisiaan. Varpus-, helmi- ja lehtopöllön ääntä pystyy myös matkimaan kämmeniin puhaltaen. Pöllöretkelle ei myöskään kannata lähteä kovin valtavalla porukalla, sillä ison porukan hiljaa pitäminen on vaikeaa. Jos osallistut esimerkiksi luontokerhon yhteiseen pöllöretken, kannattaa välillä hajaantua pienempiin ryhmiin marssimaan.

Samoihin aikoihin kuin pöllöt mekastavat öisissä metsissä, alkaa päivälinnuillakin olla kevättä rinnassa. Tiaiset hääräävät ja tiedottavat reviireistään iloisella laulullaan, teeret alkavat pulista ja tikat päräyttelevät puiden kylkiin sellaisella lemmen paatoksella että säleet sinkoilevat. Kevättalven luonnolla on paljon muutakin tarjottavaa kuin linnut, esimerkiksi aurinkoa. Hyvällä tuurilla voi nähdä liito-oravan niillä tienoin, joilla niitä vielä on - liito-oravat erottuvat paremmin kun puissa ei vielä ole lehtiä. Haavoista ne pitävät eritoten, keltaiset papanat paljastavat reviirin.

Metsäretki, vaikka tikkaretken teemalla, on myös mukava tapa aloittaa kevätkausi, vasta-alkajankin on vielä helppo päästä jyvälle lintujen saloista. Lintuja on riittävän vähän. Nauhalta voi harjoitella keltasirkun laulua ja tikkojen rummutusta.

Lapissa talven murtuminen kevääksi on ehkä rajuinta. Aurinko saa porottaa rauhassa hangille, mutta talven ote pitää. Öisin on vielä kovia pakkasia. Mutta yhtäkkiä lumi vaan alkaa huveta, se suorastaan vajoaa jalkojen alta pois. Teiden pientareiden pälville ilmestyvät kottaraiset, töyhtöhyypät ja peippokin. Joutsenet joikaavat virtojen sulissa ja kotkat sekä ensimmäiset piekanat lentävät soidinta maiseman yllä. Yöllä kujertaa hiiripöllö. Ylhäällä tunturissa on vielä täysi talvi, mitä nyt yksinäinen pulmusparvi käy katsomassa pesäpaikkojaan.

Muuttolinnut alkavat palailla Etelä-Suomeen leutoina talvina jo helmikuussa - mikäli ovat edes ennättäneet lähteä. Pohjoiseen ne saapuvat maaliskuun mittaan. Ensimmäiset muuttajat, kiuru, töyhtöhyyppä, kottarainen, mustavaris ja uuttukyyhky, hakeutuvat sellaisille paikoille, joilta talvi väistyy ensimmäisenä ja ravintoa löytyy, eli kaatopaikoille, peltojen pälville ja teiden varsille. Virtapaikkojen laajentuviin suliin alkaa ilmestyä telkkiä, isokoskeloita, nokikanoja, punasotkia ja joutsenia. Näille paikoille kannattaa siis suunnata.

Muuttolintujen ensimmäinen aalto on yleensä niukka. Vaikka kirjallisuudessa mainitaan "Saapuvat jo helmikuussa..." ja radiossakin ehkä kerrotaan Ahvenanmaalla tai Hangossa havaitusta kiurusta, ensimmäisen muuttolinnun osuminen omalle kohdalle voi tuntua kestävän piinallisen kauan. Intoa on, mutta sitä kiurua ei nyt vain näy. Ei pidä huolestua, joka kevät ne ovat saapuneet. Harmaalokki on muuten usein se aivan ensimmäinen saapuja rannikkoseuduilla. Muuttaneen harmaalokin erottaa talvehtineesta hohtavan valkeasta päästä ja rinnasta. Talvehtineilla on vielä peruspuku ja suttuista kuviointia.

Oli miten oli, muuttolintuja alkaa maaliskuun lopulla ja viimeistään huhtikuun alussa suorastaan tulvia pohjolaan. Ensin lahdelle ilmestyy yksi naurulokki, seuraavana päivänä seitsemän ja sitten loput kolmesataa seuraavana. Melkein joka päivälle siunaantuu uusi laji. Sydän pamppailee. Muutto voimistuu ja voimistuu ja huipentuu huhtikuun lopulla ja vapun tienoilla petolintujen, kurkien, hanhien ja joutsenten komeaan saapumiseen. Silloin kannattaa olla paalupaikoilla tähyilemässä.

Muuttoa voi seurata eli "staijata" parhaiten sellaisilta paikoilta, joilta on hyvä näkyvyys, kuten niemien nokista, korkeilta kallioilta, hyppyrimäkien javesitornien päältä. Rannikolla varsinkin niemien kärjet, esimerkiksi Porkkalan niemi ja Hanko, vetävät mereltä saapuvia lintuja puoleensa - pistäähän nimen kärki ensimmäisenä meren yllä lentävän linnun silmään. Sisämaassa suuret vesistöt sekä joet ja peltoketjut toimivat lintujen muuttoväylinä. Otollisia paikkoja kannattaa tiedustella paikallisilta lintuharrastajilta.

Lintuja muuttaa myös öisin - itseasiassa valtaosa. Kostean lämpimän etelähönkäyksen jäljiltä metsä voi aamulla olla aivan täynnä punarintoja, hippiäisiä, peukaloisia ja varsinkin rastaita. Rastaiden mekastus on suorastaan huumaava. Näreen alta räpsähtää lentoon lehtokurppa. Aamuisin voi ottaa tavaksi laskea jonkin tietyn alueen lepäilijät, vaatimatonkin paikka käy. Näin pääsee parhaiten jyvälle yötaivaan tapahtumista. Punarintojen, kerttujen ja uunilintujen määrien vaihtelusta selviää kunkin lajin muutonhuiput ja millainen säätyyppi on laukaissut niiden muuttorynnistyksen.

Ulkosaaristo on kiehtova paikka muuttoaikana. Huonon kelin sattuessa saarelle voi hakeutua käsittämättömän paljon lintuja, ja vaikka mitä lajeja. Varsinaista muuttoa saarilla ei yleensä näe, linnut menevät ylikorkealla. Ja korkeapaineen sattuessa saari voi olla aivan autio. Sisämaassa lintujärvet ja tulvapellot keräävät muuttolintuja puoleensa.

Vapunaikoihin valtavat hanhi- ja joutsenparvet kerääntyvät mm. Liminganlahden - Hailuodon tienoille ja toisaalta idässä Virolahdelle levähtämään ja laiduntamaan. Mikäli erilainen vapun vietto kiinnostaa, kannattaa hankkia bussilippu edellämainittuihin kohteisiin. Molemmissa on telttailumahdollisuus. BirdLife Suomen kurssitarjontaan, on useina vuosina kuulunut myös Limingan hanhivappu.

Yksilömäärissä laskettuna lintuja saapuu eniten toukokuussa, vaikka muutto alkaa päivisin olla melko näkymätöntä. Kerttujen, uunilintujen ja monien muiden pitkänmatkan muuttajien pääjoukot saapuvat yön syleilyssä. Päivämuutolta voi ehättää harvinaisempiakin siipiveikkoja. Mm. kattohaikara on toukokuisten aurinkopäivien erikoisuus.

Aivan oma lukunsa kevätmuutossa on arktika eli arktisella tundralla pesivien hanhien, vesilintujen ja kahlaajien jättirynnistys pesimäseuduilleen. Toukokuun loppupuolisko ja aivan kesäkuun alku on parasta arktika-aikaa ja itäisen Suomenlahden saaret otollinen paikka sen seurantaan. Hanhia, vesilintuja ja kahlaajia voi kiiriä meren yllä jopa kymmeniä ellei satojatuhansia yksilöitä päivässä! Fanaattisten fanien mielestä arktika on vaikuttavin luonnonnäytelmä mitä linnut voivat tarjota. Komeaa katsottavaa se onkin. Läntisin helposti saavutettava arktikapaikka on Porkkalan kärki, joskin muutto siellä on paljolti riippuvainen tuulista - länsi- ja pohjoistuulet painavat linnut kauas horisontin taakse. Porkkalasta itään riittää saaria, joille voi yrittää keplotella itsensä vuoroveneellä tai kalastajien kyydissä. Kaakkoisimmassa Suomessa arktikaa voi seurata jo mantereelta, mm. Virolahdella. Monilla lintuyhdistyksillä on omia arktikaretkiä.

Kesä
Alkukesä on monipuolista aikaa luonnossa. Linnuilla on pesimätouhut kiivaimmillaan, luonto pauhaa laulusta. Viimeiset muuttolinnut, kerttuset ja lapinuunilinnut, vasta saapuvat ensimmäisten kuovinaaraiden ja mustaviklokoiraiden jo lähtiessä. Luonto tuoksuu mykistävälle.

Alkukesään kuuluvat erottamattomana osana yölaulajaretket. Yölaulajaretkellä tarkoitetaan öistä linturetkeä, jolla kuunnellaan yöllä laulavien ja huutavien lajien konserttia. Yölaulajia ovat mm. satakieli, ruoko-, ryti-, rastas-, viita- ja luhtakerttunen, pensas- ja viitasirkkalintu, luhtahuitti ja luhtakana sekä kaulushaikara. Erilaiset kosteikot ympäristöineen ja varsinkin lintujärvet ja suuret ruoikot ovat parasta kuuntelumaastoa. Pensassirkkalintu ja ruisrääkkä viihtyvät jo kuivemmillakin niityillä, samoin viita- ja luhtakerttunen pellonlaitojen pusikoissa.

Parikkalan Siikalahti ja koko itäinen rajaseutu aina Värtsilään saakka ovat loistavaa yölaulajaseutua. Vaan kuulee niitä lännenpänäkin. Yölaulajaretkillä voi törmätä pöllöpoikueisiin tai hämärissä lymyäviin nisäkkäisiin kuten kettuun ja supeen. Polkupyörä on ehdottomasti hauskin väline kesäyön mystiseen lämpöön - pyörällä liikkuu nopeasti ja linnut kuulee silti hyvin. Voi nauttia tuomien ja syreenien tuoksuista.

Lappi on toinen alkukesän kohde. Juuri ennen juhannusta ei ole vielä itikoita eikä turisteja liiaksi kiusana. Linnutkin ovat aktiivisimmillaan. Mukava ja kevyt vaellusreitti on Hetta-Pallas. Reitti koluaa tunturia ja metsää, joten lapin linnut kiirunasta kuukkeliin ovat nähtävissä. Myös harvinaistuvaa tunturikiurua on tavattu Pallaksen jyhkeissä maisemissa. Mikäli haluaa tutustua vielä perusteellisemmin Metsä-Lapin luontoon voi matkaa jatkaa viitoitetulla reitillä Pallakselta Ylläkselle. Pallaksella on opastuskeskus ja hotellin lähellä luontopolku erittäin rehevään puromaastoon.

Pallaksen lisäksi Kevon kanjonin vaellusreitti on monipuolinen lintujen suhteen, joskin se on jo melko rankka vaeltaa. Vaellusreitin Karigasniemen puoleisessa päässä kohoaa Ailigastunturi ja sen juurella on Suomen suurin palsasuo Piesjärven ympärillä. Lintuja alueella on paljon. Myös Kilpisjärvi ja Saariselkä ovat hyvää retkeilymaastoa.

Pyöräretki Ahvenanmaalle, Viroon tai Gotlantiin ei ole hullumpi idea. Gotlannissa ja Virossa pesii jo lukuisia lintuja joita meillä ei juuri tavata. Gotlannissa voi nähdä riutta- ja pikkutiiroja, sepelsieppoja ja avosettejä. Siellä on lisäksi Skandinavian tihein maakotkakanta ja ylipäätään paljon petolintuja. Viron erikoisuuksia ovat mm. pikkukiljukotka, väigekonnakotkas. Mutta jo Ahvenanmaa tarjoaa monipuolista katseltavaa. Hyviä paikkoja Ahvenanmaalla ovat mm. Kökär, Eckerö, Herrön niemi lehtoineen ja Haagan pellot ruovikoineen.

Kesällä järjestetään valtakunnallisia linjalaskentoja, joissa linnut siis lasketaan tietyn karttaan piirretyn linjan varrelta. Virallista, vaan ei vakavaa touhua, ja tuiki tärkeää seurattaessa lintukantojen tilaa. Usein seurannassa on jokin teemalaji, jota seurataan ja kartoitetaan. Lintujen pesäpuuhia voi kartoittaa myös omaksi ilokseen pihapiirissään ja kotikonnuillaan. Suppeammalta alueelta voi piirtää kartan ja merkitä siihen kaikki reviirit. Näin oppii linnut ja niiden tavat, ja jos harrastetta jatkaa vuodesta toiseen, saa kiintoisan havaintosarjan kotipaikkansa linnuston kehityksestä. Vuosien välillä voi olla isojakin eroja, mutta mitkä ovat mahdollisten muutosten syyt?

Syksy
Kumma juttu, että kevätmuutosta puhutaan aina jotenkin hekumallisen hehkuttavaan sävyyn. Syksyllä lintuja on kuusi kertaa enemmän liikkeellä, sillä ovathan mukana myös lintujen poikaset. Syysmuutto on komeaa seurattavaa ja sesonki on huomattavasti pidempi kuin keväällä - ensimmäiset poismuuttajat lähtevät jo kesäkuussa ja viimeiset vitkastelijat tammikuun puolella!

Kahlaajat aloittavat muuttonsa varhain, isokuovi- ja töyhtöhyyppänaaraat sekä mustaviklokoiraat heti kesäkuussa. Pian seuraa tekevät lirot, suokukot ja arktisella tundralla pesivät sirrit. Nämä linnut ovat etupäässä vanhoja lintuja, nuorten muutto ajoittuu myöhempään. Kahlaajia tavataan lepäilemässä kosteikoilla ja matalilla merenrannoilla ja särkillä. Yyteri Porin lähellä, Hailuoto sekä Hankoniemi ovat hyviä paikkoja heinä-elokuussa. Meriveden korkeus vaikuttaa luonnollisesti rantalietteisiin - matalan veden aika on paras. Siilinjärven Raasion teollisuuslietteet ovat osoittautuneet sisämaan tehokkaimmaksi paikaksi keräämään pitkäkoipia.

Heinä-elokuun taitteessa myös naurulokit tekevät matkaa komeissa auroissa. Valtaosa hyönteissyöjistä kaikkoaa kuin vaivihkaa elokuun kuluessa. Syyskuun alkua kohden näkyvä muutto alkaa voimistua, valtalajeja ovat metsäkirvinen, keltavästäräkki ja varpushaukka. Syyskuun myötä mukaan liittyvät mm. peippolinnut, kyyhkyt, mehiläishaukat jne. Syys-lokakuun taite on syysmuuton juhlaa. Tuolloin peippojen pääjoukot, kurjet, useat petolinnut ja hanhet ovat liikkeellä. Siis muuttokalliolle joka viikonloppu ja välillä vähän muinakin päivinä!

Syksyn erikoispiirteenä ovat vaelluslinnut. Vaelluslinnut eivät ole varsinaisia muuttolintuja, vaan ne lähtevät epäsäännöllisesti liikkeelle ravintotilanteen mukaan. Tiaiset, tikat, pöllöt, pähkinähakki ja -nakkeli mm. ovat vaelluslintuja. Kullakin vaelluslinnulla on oma ravintonsa, joten joinain vuosina ovat liikkeellä käpytikat, toisena pyrstötiaiset. Vaelluslintujen suurrynnistystä ei voi olla huomaamatta. Kaupunkien puistot voivat täyttyä kaukaa lehahtaneista pähkinähakeista ja toisena vuonna käpytikkojen runsaus hämmästyttää ulkosaaristossa - niitä voi nähdä sankoin joukoin kiipeilemässä majakoiden kyljissä.

Loka-marraskuussa joutsenet kerääntyvät suotuisille rauhallisille merenlahdille odottamaan meren jäätymistä. Hankoniemi ja Hailuoto ovat tunnettuja joutsenten kerääntymispaikkoja ja niillä voidaan havaita tuhatkuntakin joutsenta. Meri- ja maakotka, hiiripöllö, useat vesilinnut sekä pyrstötiaiset, tilhet ja muut vaelluslinnut ovat myös joutsenretkien lajeja. Monilla lintuyhdistyksillä on omia joutseretkiä.

Syksy vaihtuu hiljalleen talveksi. On aika aloittaa talviruokinta, putsata linnunpöntöt ja rakentaa uusia. Ja palata tekstissä kappaleeseen talvi.