Takaisin

Suomen lainsäädännön mukaan sairaana, vahingoittuneena tai muuten avuttomassa tilassa tavattua luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Eläin voidaan ottaa haltuun hoitoon kuljettamista ja tilapäistä hoitoa varten. Jos eläin on vahingoittunut niin pahasti, että sen hengissä pitäminen vaikuttaa julmuudelta, pitää eläin lopettaa tai löytäjän pitää huolehtia, että joku muu lopettaa sen. Eri puolilla Suomea on ihmisiä, jotka hoitavat lähiympäristöstään löytyneitä vahingoittuneita eläimiä. Yleensä kuntien ympäristötoimistoissa ja alueellisissa ympäristökeskuksissa tiedetään, ketkä lähiseudulla hoitavat vahingoittuneita eläimiä. Eläintä voi ja pitää toki hoitaa myös itse, mikäli muuta mahdollisuutta ei ole ja itsellä on mahdollisuus näin tehdä.

Suomessa on myös joitakin hoitopaikkoja (esim. Pyhtään lintuhoitola, Heinolan lintutarha, Korkeasaaren eläinhoitola Helsingissä), joihin voi lähettää vahingoittuneita luonnonvaraisia lintuja. Hoitopaikkoihin kannattaa soittaa ennen linnun sinne kuljettamista tai lähettämistä. Hoitopaikoista saa myös neuvoja loukkaantuneiden lintujen hoitoon ja ruokintaan liittyvissä kysymyksissä.

Jos loukkaantuneiden tai hädänalaisten lintujen kiinniotossa tarvitaan apua, niin pelastuslaitos auttaa resurssiensa mukaan (hätänumero 112). Muualla maassa kannattaa kysyä paikalliselta palo- ja pelastuslaitokselta, sillä vastuu on viime kädessä valtiolla.

Takaisin

Sekä laulu- että kyhmyjoutsenet voivat talvehtia Suomessa, jos talvehtimispaikalla vesi pysyy sulana. Joutsenet voivat myös makailla jäällä pitkiäkin aikoja ilman että niillä on mitään hätää. Lintu saattaa odottaa sopivaa tuulta lähteäkseen lentoon ja etsiäkseen sulapaikan. Suurena lintuna joutsenen ei tarvitse syödä joka päivä. Jäällä makaava joutsen on erittäin harvoin oikeasti jäätynyt kiinni ja avun tarpeessa.

Jos hädänalaisten lintujen kiinniotossa tarvitaan apua, niin ainakin Helsingissä pelastuslaitos auttaa resurssiensa mukaan (hätänumero 112). Ympäristökeskukset tietävät, miten loukkaantuneiden lintujen hoito on alueella järjestetty. Joutsenen hädästä kannattaa olla silti ihan varma, ennen palomiesten kutsumista!

Takaisin

Näissä tapauksissa oma aktiivisuus on erityisen tärkeää, mutta lopputulos ei silti ole aina yksinkertainen. Ensisijaisesti kannattaisi selvittää kuka on leimikon omistaja ja ottaa häneen yhteyttä ja kertoa, että alueella asustelee tämä sympaattinen uhanalainen eläin ja esittää toivomus, että maanomistaja jättäisi riittävän suurelta alalta pöntön ympäristöä hakkaamatta, jotta liito- oravan (ja varpuspöllön) suosimaa elinympäristöä säilyy riittävästi. Lisäksi on erittäin tärkeää ilmoittaa havainnosta ja leimikosta sekä paikalliselle ympäristökeskukselle että metsäkeskukselle ja vaatia toimia hakkuiden kieltämiseksi. Ilmoituksessa olisi hyvä olla olemassa tarkka havaintopiste peruskartalle tai sen kopiolle laitettuna sekä havainnon yksityiskohdat päivämäärä- ja havainnoitsijatietoineen. Ilmoitus kannattaa tehdä mahdollisimman pikaisesti, koska hakkuut voivat alkaa kahden viikon kuluttua metsänkäyttöilmoituksen tekemisestä. Edellisten ilmoitustahojen lisäksi havainto kannattaa toimittaa myös liito-oravaryhmän tietoon: Antero Mäkelä, Linnantie 10, 63350 Sulkavankylä, puh. 06 - 514 4230. Liito-orava havaintojen ilmoittaminen viranomaisille on erityisen tärkeää, koska lajia on hyvin vaikea havaita ja se jää helposti huomaamatta metsänkäsittelyä suunniteltaessa tai tehdessä.

Liito-orava on ollut Suomen lainsäätäjille hankala tapaus. Se on EU:n direktiivilaji eli EU:n erityistä suojelua vaativa laji. Luontodirektiivin ja Euroopan komission mukaan ainuttakaan liito-oravan elinpaikkaa ei saa hävittää. Suomen luonnonsuojelulain mukaan selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. EU:n komission ja Suomen tulkinnassa on siis se ero, että Suomen mukaan liito-oravametsän tulee olla selvästi luonnossa havaittava, muusta metsiköstä erottuva. Suomen luonnonsuojelulaki ei näin olleen ole luontodirektiivin mukainen, koska jäsenmaat eivät saa alentaa direktiivien suojelutavoitteita kotimaisessa lainsäädännössään. Suomen ja komission välinen tulkintaero käsitellään viime kädessä EY-tuomioistuimessa.

Myös se, että liito-oravan varasto on pöntössä on aiheuttanut tulkintaerimielisyyksiä. Joidenkin ympäristökeskusten alueilla liito-oravan pönttöhavaintoihin ei ole suhtauduttu samalla vakavuudella kuin pökkelöhavaintoihin. Tällainen tulkintaero lienee kuitenkin luontodirektiivin rikkomus, koska luontodirektiivi ei erittele keinotekoista pesää luonnonpesästä. Alue on kuitenkin lajin elinpiiriä.

Jos metsällä on muitakin arvoja (lähes aina liito-oravametsästä löytyy myös muuta arvokasta, jos haluaa hakea), se voidaan (hyvällä tahdolla) lähes aina tulkita metsälakikohteen tapaiseksi ja silloin sen säästämisestä aiheutuvista kuluista voi saada metsälain mukaista ympäristötukea. Pelkkä liito-orava ei siihen välttämättä riitä (riippuu tulkitsijasta), mutta lahopuut, ranta/puro, rehevyys tms. luonnontilaisuuden kaltaisuus, voi jo riittää.

Ympäristötukikohteissakin on ongelmana pienuus (yleensä 1-4ha). Muutaman hehtaarin voi siis kuitenkin saada jäämään pystyyn tälläkin konstilla.

Takaisin

Suomessa ei enää ole täysin rauhoittamattomia lintulajeja. Niin sanottuja rauhoittamattomia lintulajeja ovat harmaalokki, merilokki, kesykyyhky, räkättirastas, varis ja harakka. Nämäkään lajit eivät ole täysin rauhoittamattomia, vaan niillä on lainsuoja pesimäaikana eli ne ovat rauhoitettuja seuraavasti ((Metsästysasetus 12.7.1993/666 25 a §):

• varis, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas Oulun, Kainuun ja Lapin riistanhoitopiirien alueella 1.5-31.7, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien alueella 1.4-31.7 ja muualla maassa 10.3-31.7.
• harakka Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Oulun, Kainuun ja Lapin riistanhoitopiirien alueella 10.4 -31.7 ja muualla maassa 1.4 -31.7.
• harmaalokkikoloniat koko vuoden.

Lisäksi korppi on poronhoitoalueella rauhoittamaton pesimäajan 10.4 -31.7. ulkopuolella.

Yleiskatsaus lintujen luokittelusta rauhoittamattomiin, riista ja rauhoitettuihin lintulajeihin.

Takaisin

Tällaiset tilanteet ovat hankalia. Jos et ole varma siitä, että autoilijat nimenomaan hakevat metsäkanalintuja metsästystarkoituksessa, ei kannata tehdä mitään. Autoilija voi olla, vaikka luontokuvaaja, joka hakee kanalintuja kuvausmielessä tai metsästäjä, joka haluaa katsella lintuja omaksi ilokseen, vailla metsästysaikomusta. Mikäli olet varma, että autoa käytetään hyväksi kanalintujen metsästämisessä, kannattaa ottaa auton rekisterinumero ylös sekä, mikäli mahdollista myös tekijöiden tuntomerkit ylös. Nämä tiedot sekä kertomus siitä mitä on nähnyt pitää toimittaa välittömästi poliisille, joka on velvollinen ryhtymään toimiin tapahtuneen selvittämiseksi. Poliisi ei voi nostaa syytettä ilman todisteita tapahtuneesta kanalintujen ampumisesta, mutta voi rekisterinumeron perusteella pyytää auton omistajaa tai tekijää kuultavaksi poliisiasemalle. Kanalintujen tai minkään muun eläimen ampuminen autosta ei ole sallittu. Metsästyslaki kieltää moottoriajoneuvon käytön metsästyksen apuvälineenä, joten autoa ei saa käyttää edes riistan etsimiseen, saati autosta ampumiseen. Lisäksi välittömästi ajoneuvon pysäyttämisen jälkeen 100 metrin säteellä ajoneuvosta ei saa käyttää metsästysaseita. Kanalintujen suhteen on laissa lisäksi erikseen säädetty, ettei metsäkanalintuja saa ampua tieltä tai tielle, vaikka ei käyttäisikään autoa metsästyksessä hyväksi. Autolla kanalintuja metsästävä liikkuu siis monella tapaa lain väärällä puolella. Tämäntyyppiset tapaukset raukeavat usein todisteiden puutteen vuoksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ilmoittaminen on turhaa. Poliisikuulustelut saavat tekijää aina vähän varpailleen ja sana epäillyistä leviää. Jo tämä saattaa olla riittävä pelote, minkä vuoksi tekijät lopettavat tai ainakin vähentävät toimiaan. On hyvä muistaa, että lähes kaikkien metsästysseurojen säännöissä todetaan, että mikäli seuran jäsen syyllistyy metsästysrikokseen, -rikkomukseen tai muihin hyvien metsästystapojen vastaiseen toimintaan, jäsen erotetaan. Erottaminen voi olla joko lopullinen tai määrä-aikainen. Sillä ei ole merkitystä, onko toiminta tapahtunut metsästysseuran alueella.

Takaisin

Kaikki lintulajit ovat pesimäaikaan rauhoitettuja. Lajisuojelua koskevista kielloista voidaan poiketa lintudirektiivin osoittamin edellytyksin. Rauhoittamattomat lintulajit nauttivat pesimäaikanaan rauhoitettujen lajien kanssa yhdenvertaista suojaa ja perusteet rauhoitussäädöksistä poikkeamiselle ovat samat. Rauhoituksesta voidaan poiketa ainoastaan, mikäli tappamiselle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua ja mikäli linnuista on vakavaa haittaa:

• kansanterveydelle ja yleiselle turvallisuudelle
• lentoturvallisuudelle
• viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille

Kaatopaikoilla tai kalanviljelylaitoksilla tappamiseen ei lupia pitäisi myöntää, sillä kyseisissä tapauksissa ei yleensä ole osoitettavissa edellä mainittua vakavaa haittaa ja lintujen suuren liikkuvuuden vuoksi ampuminen ei ole tehokas keino lintujen määrän vähentämiseksi. Mikäli jossakin tapauksessa merkittävää haittaa on, on yleensä olemassa muita tyydyttäviä ratkaisuja, joita ovat mm. lintujen pelottelu, hygienian parantaminen tai lintujen aiheuttaman haitan estäminen erilaisin rakentein, kuten suojaverkoin. Valitettavan usein tapahtuu kuitenkin sitä, että viranomaiset myöntävät hakijoille, erityisesti lokkien tai varisten, pyyntilupia lain periaatteiden vastaisesti selvittämättä aiheutuuko linnuista todella lainsäädännössä vaadittu merkittävä haitta ja onko olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua haitan ehkäisemiseksi. Tällä rintamalla vaadittaisiin selvää ryhdistäytymistä lupaviranomaisten taholta.

Rauhoittamattomien lintujen ampumiseksi myönnetyt poikkeusluvat myöntää riistanhoitopiiri. Rauhoitettujen lintujen ampumiseksi myönnetyt poikkeusluvat myöntää alueellinen ympäristökeskus.

Yleiskatsaus lintujen luokittelusta rauhoittamattomiin, riista ja rauhoitettuihin lintulajeihin.

Takaisin

Valtaosa Suomen pesimälinnuista on ympäri vuoden rauhoitettuja. Rauhoitetun linnun ampuminen on luonnonsuojelurikos. Rauhoittamattoman lintulajin tai riistalinnun ampuminen niiden rauhoitusaikana tai alueella on metsästysrikos.

Mikäli havaitsee, esimerkiksi metsästyksen yhteydessä, rauhoitetun linnun tappamisen on erityisen tärkeää dokumentoida havainto huolellisesti. Jos mahdollista, niin valokuvata tapaus. Mahdollisimman pikaisesti, heti, jos mahdollista, täytyy soittaa poliisille. Mikäli poliisi ehtii paikalle ennen kuin tekijä ja todisteet ovat kadonneet paikalta, on tapauksen selvittäminen helppoa. Jokainen vastuuntuntoinen metsästäjä ilmoittaa tietenkin itse poliisille mikäli on itse vahingossa ampunut rauhoitetun lintulajin tai mikäli havaitsee toisen metsästäjän syyllistyvän moiseen. Metsästyslaki edellyttää nimenomaisesti, että saalis on määritettävä ennen ampumista.

Jos ammutun rauhoitetun linnun löytää ammuttuna, eikä tekijä ole enää paikalla, kannattaa asiasta ilmoittaa poliisille ja tehdä tutkintapyyntö. Suhtautuminen tapauksiin vaihtelee nimismiespiireittäin. Tapaukset tulisi kuitenkin tutkia. Suuri osa tapauksista jää valitettavasti selviämättä.

Mikäli törmää riista- tai rauhoittamattoman lintulajin ampumistapaukseen, niiden rauhoitusaikana toimitaan samalla tavoin kuin rauhoitettujen lintujen tappamistapauksissa.